logo.gif (6kB)

Mistä kaikki alkoi - eli kertomus ensimmäisestä kuunteluretkestä Uuteenkaupunkiin vuonna 1989

Jo pitempään oli mielessä ollut ajatus Ihalan leirintäalueen hyväksikäytöstä dx-kuuntelullisessa mielessä. Alueen mielenkiintoinen sijainti Lounais-Suomessa aivan Selkämeren laitamilla oli antanut runsaasti aihetta toivoa paikan soveltuvan CA/SA-kuunteluun ja etenkin brittien metsästykseen. Lisäksi paikan tarjoama mahdollisuus sisämajoitukseen ja tieto siitä, että leirintäalue on auki lähes koko vuoden, antoivat lopullisen sysäyksen päätökselle tehdä paikan päälle koeluontoinen peditioni pääsiäisenä. Leirintäalue on muuten käyttöajatukseltaan samantapainen kuin Peräposio; alue on tarkoitettu vain tamperelaisille.

UKIn sijainti

Kämppä varattiin jo hyvissä ajoin tammikuun alkupäivinä, jolloin JVH kävi maksamassa kaupungin Liikuntavirastossa huikean 120 mk maksun neljän hengen huoneesta kolmen vuorokauden ajalta. Olimme ensimmäisiä pääsiäisvieraita, joten saimme huoneen n:o 1. Samalla esitettiin epäily, että paikka olisi todennäköisesti melko hiljainen tuohon aikaan (!!?). Jäljelle jäänyt sisämajoitustila käsitti vielä kolme neljän hengen huonetta, yhden kuuden hengen huoneen ja yhden kahdeksan hengen huoneen. Kaikissa sama sikahalpa hinta 10;-/peti/vrk!

PERJANTAI 24.3.1989

Pedition siis käynnistyi pitkänäperjantaina 1989, kun manselaiset gentlemannit JVH & RKO sipaisivat puolelta päivin Turkuun ja nappasivat allekirjoittaneen mukaansa. Täyteen ahdettu JVH:n "hiivatti/high-watt" ahdettiin vieläkin täysinäisemmäksi ja toivottiin parasta. Jo tässä vaiheessa livettiin hieman aikataulusta ja lisää jäätiin, sillä vuorossa oli pikavisiitti Telestelle ja pitihän sitä käydä syömässäkin.

Vasta iltapäivällä matka pääsi jatkumaan kohti Uuttakaupunkia pitkin rannikkotietä. Matkalla kohdatut sadekuurot herättelivät hieman pahoja tuntoja, mutta jäivät onneksi vähäisiksi. Uudenkaupungin jälkeen matkattiin vielä n. 15 kilometriä kapeaa ja mutkaista tietä saaresta toiseen, kunnes saavuimme ulommaiselle Lepäisten saarelle. Jo ensi silmäys paljasti karmean totuuden paikan vähäväkisyydestä: koko paikkahan oli täynnä caravaanareita!

UKI1-antennit
UKI1-peditionilla käytetyt antennit

Ennen antenninvetoa päätimme aluksi käydä tutustumassa edeltä käsin maastoon. Talojen läheisyydessä kasvoi muutama isompi puu, joten ainakin korkea lähtö oli turvattu, varsinkin kun alapuolelle jäi pari asuntovaunua. Kuin tilauksesta juuri CA:n suunnassa sijaitsi metsäsaareke, jossa langat kulkisivat hyvin. SA- ja NA-suunnissa näkyi olevan aika aukeitakin paikkoja, mutta ne suunnathan jäivät nyt käyttämättä. Noin 200 metrin päässä metsä loppui ja eteen aukeni isohko pelto.

Ja mitä ihmettä, lisäksi keskellä peltoa näytti kulkevan uuden näköinen soratie, josta kartta ei ollut kertonut lainkaan. Myöhemmin selvisi, että tie oli vasta vuoden vanha (ja edelleen työn alla?) ja että se oli rakennuttu yhdistämään ennen umpikujaan päättyneen Lepäisten tien pohjoisessa sijaitsevaan Pyhämaahan. Tien ylitys tulisi olemaan siltä kohdin hankala, mutta ei mahdoton losoja käyttämällä. Nyt sen sijaan SA- ja NA-suunnissa näytti olevan tilanne parempi, sillä molemmin puolin tietä oli metsä. Tien jälkeen homma näyttikin sitten helpommalta. Koska siis olimme saarella lienee syytä mainita, että meri tulee vastaan aivan lännessä n. kilometrin päässä. Pohjoiseen siirryttäessä matka pienentyy tasaisesti, kunnes NA-suuntaan mahtuu enää vain n. 500-400 metrin piuha. Tosin lännen suunnassa vetoa saattaa hankaloittaa iso kivilouhimo. Historia kertoo, että aikoinaan täältä louhittiin kivijärkileitä laivattavaksi rakennusmateriaaliksi jonnekin päin Eurooppaa. Nykyisin paikka on suljettu. (UKI1-antennit oheisessa kartassa)

Se partioinnista ja viimein pääsimme antennien vetoon. Tässä vaiheessa myös caravaanareiden mielenkiinto heräsi ja jouduimme hieman selittämään homman tarkoitusta. Mutta niin taas kävi, että radioamatööreiksihän meidät lopulta ristittiin. Sattuneesta syystä vain JVH taisi olla tästä pahiten kärmeisään. Juuri parahiksi illan hämärtyessä saatiin langat sitten vedettyä maastoon. Lopuksi vielä kiristimme alkupään lähtöä eteisen katolta, jotteivät piuhat vain vahingossakaan hipaisisi kenenkään asuntovaunun kattoa. Viimein vuorossa oli kuunteluaseman pystytys ja pikainen band-check. Tuloksena oli rutinaa keskisillä ja tropiikkibandeilla, mutta syyhän keksittiin äkkiä; vaunuissa katseltiin TV:tä! Illemmalla tilanne hieman rauhoittui ja ajan kuluksi porukka kuunteli ja osin raportoi afroja, jotka onneksi eivät tulleet erityisen lujaa kelien yleistä hyvyyttä ajatellen.

LAUANTAI 25.3.1989

Kello 0000 UTC raaka herätys oli tosiasia. Raaka sinänsä, että RKO:n hankkima uusi 'kelloradiotaskulamppupalosireeni"-yhdistelmä rääkäisi tosi mahtavasti (mutta ei riittävästi tosi sikeäuniselle RKO:lle). Viimein pääsimme hirveiden ponnistelujen jälkeen radioiden ääreen ja aloitimme keskiaaltojen selaamisen. Päätelmä sen hetkisestä kelitilanteesta syntyi pian, sillä ainoat jotenkin kuuluneet TA-asemat olivat 1220:n ja 1100:n Globot. Jotkin britit jaksoivat pitää mielenkiintoa yllä jonkin aikaa, mutta pian porukka päätti painua pieneksi toviksi pehkuihin ennen aamunkoiton kelejä.

Ja unta piisasi aivan liiankin pitkään. Kun vasta 1030 UTC jälkeen ryhdyttiin uudelleen kuuntelupuuhiin, aiheutti RKO hämmennystä ilmoittamalla Irlannin RTE 567:n tulevan todella lujaa. Pikainen keskiaaltojen kelaus ja toden totta; Eurooppa oli vaiennut, mutta Brittein saarilta kuului asemia vallan mainiosti. Tarkempi tarkistus osoitti kuitenkin vain tuttujen dominanttien olevan enää äänessä. Kuitenkin signaalien voimakkuudet tällaiseen aikaan ja näin myöhään keväällä hämmästyttivät suuresti. Ihalan QTH tuntuikin olevan odotettua parempi asemapaikka brittikuunteluun. Onneksi jäljellä oli vielä kaksi aamua, joten toivottavasti pääsisimme korjaamaan mokamme.

MAANANTAI 27.3.1989

Tämäkään yö ei tarjonnut keskiaaltojen osalta yhtään mitään. Tutusti 03 UTC tuntumassa mielenkiinto kohdistui tropiikkibandien puolelle, mutta mitään kovin ihmeellistä ei täälläkään kuulunut. Ainoastaan JVH:n kuulema R Tezulutlan 4835 edustaa tuon aamun lattarien parhaimmistoa. Itse asiassa kelit olivat edellisyöstä heikenneet ja pääosin vain Ecos del Torbesin kaltaiset vakioasemat kuuluivat. Aamulla WWV:ltä otettiin toki kelitiedot, jotka myös osoittivat kelien häiriintyneen (168-15-4).

Mutta kelien heikkous ei koskenut tällä erää brittejä! Niiden kyttäys alkoi jo hieman ennen 06 UTC, eikä turhaan, sillä viimeisestä UKIl:n aamusta muodostui paras brittiaamu. Samat rutinat vaivasivat hieman, mutta eivät häirinneet vakavasti kohtalaisen lujaa kuuluneita brittejä. Parhaimmista sieppauksista mainittakoon 954 Trent, Red Rose 999, Essex 1431, Wyvern 1530 ja BBC:t 774 Kent, 1116 Derby, 1485 Merseyside ja 1485 Sussex. Tällä erää kuuntelu oli lopetettava 08 UTC tienoissa, sillä oli aika kerätä tavarat kasaan ja luovuttaa kämppä takaisin isännälle.

Todettakoon lopuksi, että Ihala osoittautui varsin positiiviseksi kuuntelupaikaksi. Tästä kielii jo pedistunnuksemmekin, sillä tämä reissu ei jää viimeiseksi. Antennimaasto on hyvä (paitsi jos Pyhämaan tie levenee?), häiriötaso siedettävä ja majoitustilat tyydyttävät ja ennen kaikkea halvat. Parannusta seuraavalle peditionille täytyy hakea vain hieman talvisemmasta ajankohdasta, jolloin kelien pitäisi olla etenkin aamubrittien osalta vieläkin paremmat. Ja toivoa sopii, että caravaanarien osalta tosi surkeat!

JUKKA VIRTANEN
(Kantoaalto 2/1989, lyhentänyt JM)

PS. Sittemmin uusi tie on valmistunut Tampereen kaupungin alueen rajalle, mutta nykyään antennit vedetään koaksiaalien avulla sopivista lähtöpisteistä. Samalla on saatu tuntuvasti vaimennettua häiriöitä. JM