Hei
Hyviä pointteja IPA:lta ja muiltakin keskustelijoilta.
Pistelaskennan suurin paradoksi on mielestäni se, että uusi tallennustekniikka mahdollistaa satojen
asemien yhtä aikaisen taltioinnin ja raportoinnin, mikä toisaalta johtaa sitten pisteiden arvon inflaatioon. On aivan eri asia raportoida 1000 asemaa vanhalla luomumenetelmällä kuin uudella sdr-menetelmällä. Yksittäinen piste oli ennen kovemman työn takana. Siksi 1970-luvun tai 1980-luvun dx-saavutusten vertailu nykypäivään ei toimi. Kuuntelijoiden arvottaminen pelkkien pisteiden perusteella on muutenkin kummallista. Pisteet ovat kärsineet tietynlaisen inflaation.
Monille kuuntelijoille takanapäin ovat ne ajat, jolloin yhtä asemaa raportoitiin tuntikaupalla jollakin taajuudella kyttäämällä ja lähetettiin
sitten tavallisen postin kautta perinteinen kuuluvuusraportti saatekirjeineen ja muine lahjuksineen. Se vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, josta sai usein mukavan palkinnon. Painettu QSL-kortti tuli joskus viikkojen tai kuukausien kuluttua kirjekuori kauniilla postimerkeillä varustettuna. Tämä on nykyisin ylellisyyttä! Vastaukset tulevat tänä päivänä yleensä sähköpostilla. Nekin voivat toki olla persoonallisia, mutta tavallisesti kumminkin aika lyhyitä ja kuivia toteamuksia "Yes, you heard us".
En tuomitse uutta tekniikkaa, sillä se antaa meille uusia mahdollisuuksia ja välineitä. Toisaalta uusi tekniikka tuo mukanaan myös uusia haasteita, kuten tämänkin foorumin keskustelut ovat osoittaneet. Omalla kohdallani pisteiden merkitys on iän karttuessa
vähentynyt. Tärkeintä ovat nykyisin hyvien kelien elämykset, uusien dx-maiden löytäminen, yhteydenpito dx-kaverien kanssa ja niin edelleen. Pistelaskua harrastetaan varmaan niin kauan kuin dx-kuunteluakin harrastetaan. Jokainen harrastakoon dx-kuuntelua, kuten parhaaksi näkee.
73's Hannu