[DX] nyypio nettipersauksellaan osa 4

[Jari Lehtinen <jln@xxxxxxxx>]

Päivää.

Hercule Poirot on paraikaa äärimmäisen kiinnostunut siitä, missä 
olosuhteissa lasini jalka meni rikki.

Tässä osassa seuraa lähinnä jaaritusta ja narinaa tutkiessani Perseuksen 
käyttöliittymän loput säätimet ja nippelit, mutta odottakaapa kun 
loppupuolella alan tehdä nettiperseuksesta digitaaliradiovastaanotinta! 
Thrilleri saa huipennuksensa. Ei perheen pienimmille.


Mittalaiteperseus

Jäljellä on yksi nappularivi S-mittarin vasemmalla puolella, otsikkoinaan 
MKR ja AGC. AGC on tuttua liikkareista, MKR ei.

MKR liittyy Perseuksen spektrianalysaattoriominaisuuksiin, joiden avulla se 
haluaa esiintyä mittalaitteena. Kuinka Perseus siinä onnistuu, sen saa 
arvioida joku ammattimittalaitteisiin paremmin perehtynyt.

MKR väittää tulevansa sanasta Marker. Markkerit tulevat näkyviin, kun 
siirrytään vesiputousnäytöstä spektrinäyttöön. Taajuusalueella on 
erikorkuisia ja eri tahtiin liikkuvia signaalipiikkejä, jotka voi merkata 
hiiren oikealla napilla. Kun näin on tehty, näytön oikealle sivulle 
ilmaantuu taajuus ja amplitudi numeroarvoina. Labels-nappula päänäytön alla 
tuo näyttöön dBm-mitta-asteikon. PeakSrc kuulemma etsii huippuarvon, mutta 
minulla se kieltäytyi yhteistyöstä. On tutkimatonta, miksi.

Esimerkki: BBC haluaa jostain kumman syystä kuulua Englannissa paremmin 
kuin mikään muu asema.
http://www.radioharrastajat.com/cap/mkr_mittaus.jpg

Jonkinlaisen HF-alueen mittavastaanottimen tästä kyllä saa. 
Delta-näppäimellä saadaan ruutuun hieman eri arvot kuin Marker-toiminnolla, 
ja Clear-näppäin luonnollisesti pyyhkii markkerit pois.

Samaan mittalaiteperiaatteeseen tuntuu perustuvan sekin erikoisuus, että 
Perseuksessa attenuaattorin laittaminen päälle ei vaikuta lainkaan 
S-mittariin, vaikka korvissa vaimennuksen kuulee. 
Liikennevastaanottimissahan S-mittari reagoi välittömästi.

DX-runtelijalle näistä ominaisuuksista ei ole käytännön iloa muuten kuin 
ehkä  ammattimaisessa monitoroinnissa, jossa saattaa olla tarvetta 
vertailla tarkkoja signaalinvoimakkuuksia päivästä päivään. Sen sijaan 
jokaista kuuntelijaa kiinnostaa kuunneltavaan kuulumiseen suuresti 
vaikuttava AGC.


Automatic Gain Control

Kun asema feidailee, olisi kuuntelumukavuudelle eduksi, jos kuulumisen 
vuorenhuiput ja laaksot tasattaisiin jollakin tavalla. Tämä tapahtuu audion 
automaattisessa voimakkuudensäädössä, joka pyrkii nostamaan laaksot, 
leikkaamaan kukkulat ja jättämään jäljelle veden rannan rakkaimman. 
Tasapaksuksi tulosta ei voi moittia, sillä suvantokohdissa nousee taustalta 
voimakkaasti kohina esiin. Tietysti, koska signaalin häipyessä ei ole 
muutakaan esiin nostettavaa.

Putkiradioissa, niin koti- kuin liikennevastaanottimissa, oli usein lämmin 
ja korvaa miellyttävä ääni. Sen vuoksi putkivahvistimet nauttivat yhä 
kannatusta, ja EL-sarjan vahvistinputkia valmistetaan vieläkin 
uustuotantona Kiinassa ja Itä-Euroopassa.

Tyypillinen piirre näissä vastaanottimissa oli hitaasti reagoiva AGC. Ääni 
ei hötkyillyt minnekään. Kuulija keinui hiljakseen aalloilla. Tällä 
mukavuudella oli kuitenkin hintansa. Kun kesken kaiken napsahti raksahdus 
luureissa, kaikki korvin kuultava katosi ja shokista toipuminen kesti 
vastaanottimelta sekuntikaupalla. Kaikki putkiliikkareilla kuunnelleet, 
käsi ylös. Kuinka monta lupaavasti alkanutta asemakuulutusta olette 
menettäneet näiden hitaasti palautuvien raksahdusten takia? Aivan.

Kuten Mauno tiesi kertoa, Perseuksessa kuuntelumukavaa vanhanajan 
putkiradiota emuloidaan spike rejection päällä. Nimenmukaisesti kyseessä 
olisi piikin hyljintä, joten toivottavasti se ei hätkähdä rasahduksista. 
Asemia metsästäessä käyttäisin itse nopeaa AGC:tä ja ohjelmaa kuunnellessa 
jotain muuta. Valinnan joutuu tekemään jokainen itse omalla korvallaan.


Kaistatallennus

Kaistatallennuksen iloista ja suruista ei etäkuuntelija suuremmin 
huoli.  Kokeeksi imuroin netistä 50 megan suuruisen tiedoston, joka on 
kaistatallenteeksi todella pieni, ja ajoin sen läpi. Koe onnistui. 
Tallenteesta saattoi kuunnella yhtä taajuutta kerrallaan moneen kertaan, 
pikakelata haluttuun kohtaan, ja leikkiä asetuksilla, jotta tallenteesta 
sai mahdollisimman paljon irti.

10 minuutin mittainen 800 kHz levyisen taajuusalueen tallennus, sampling 
rate 1000 (= miljoona näytettä sekunnissa!), vie 3,51 gigatavua levytilaa. 
Usean teratavun kiintolevyjä on saatavilla. Se kun kuljetuksessa tai 
kytkettäessä hajoaa... niin sitten hajoaa.

Erilaisia tallennusarvoja ja niiden vetoisuutta voi tutkia täältä: 
http://www.ssb.de/pdfs/BDA-Perseus-Receiver.pdf, sivu 32.


Perusasetukset, haa!

Käyttöliittymän vasemman yläkulman sinisen Perseus-ikonin takaa avautuviin 
oletusarvoihin voisi keksiä vaikka mitä hauskaa säädettävää. Jos nyt vaikka 
muuttaisimme... ohoh. Nyt on ilmennyt, että Sampling rate-kokeeni jäljiltä 
Japanin suurlähetystön valkohansikkainen herrasmies katana kädessään on 
takanani sitä mieltä, että uskallapas vain gaijin.

Kyllä kyllä. Ehdottomasti. Olen täysin samaa mieltä siitä, että saattaisi 
olla hyvinkin parempi, että pysyttelen näistä säädöistä visusti erossa. 
Etenkin kun etäkuuntelijan vastaanotin langan päässä käyttää omia 
asetuksiaan, joita vierailija ei pääse sotkemaan. Tämä on hyvää ajattelua.

Vinkkaisen vain sen, että signaalinvoimakkuuden yksikön dBm voi täältä 
vaihtaa virallisemmaksi yksiköksi dBuV. Tällöin mitta-asteikon nollataso 
asettuu noin kohtaan 3,3 S-yksikköä.


Kalibrointi?

Kun aivan ensimmäisiä kertoja sdr-laitteista luin, niin aivan todella ainoa 
ominaisuus, joka sdr:stä jäi mieleeni, oli ainainen kalibrointi. 
Mielikuvakseni jäi, että sdr:ää käytettiin siten, että ensin kalibroidaan. 
Sitten kalibroidaan. Välillä kalibroidaan vaihtelun vuoksi. Ruoan jälkeen 
kalibroidaan ja ennen nukkumaan menoa kalibroidaan. Kas kun ei kalibroitu 
saunassa tai järjestetty kalibrointipeditioneita Lappiin. Ei se ollut 
radio. Se oli DX-kuuntelun linux. Itse puolestani olisin halunnut kuunnella 
radioasemia.

Tästä seurasi, että olin varma, että minulla ei olisi ikinä mitään 
tekemistä sdr:n kanssa ja aloin hylkiä kaikkea asiaa koskevaa 
informaatiota. Mitään en tiennyt siitä, että jonakin päivänä sdr:iä olisi 
netti väärällään, ja niiden käyttäminen olisi hauskaa ja antoisaa, ja että 
niillä kuulisi radio-ohjelmaa.

Kalibroinnissa on ideansa. Zoomauksessa paljastuviin offset-lukemiin ei ole 
luottamista, ellei asteikkoa ole kalibroitu tunnetun tarkalla taajuudella 
lähettävän aseman mukaan. Tällaisiksi asemiksi on Euroopassa mainittu 
Absolute Radio 1215.000, NDR 972.000 ja RWM 9996.000. Teknisempi mies 
tuhahtaa moiselle ja kiinnittää vastaanottimensa mittalähettimeen.

Onneksi iloisena loisena linjoilla majailevalle etäkuuntelijalle ei ole 
edes sallittua kalibroida toisten vastaanottimia (kalibrointinäppäimet 
Tuning-otsikon alla on pimennetty), vaan hän voi keskittyä käyttämään 
sdr:ää radioasemien kuunteluun. Taajuusnäyttö on ollut kaikissa 
vierailemissani vastaanottimissa riittävä. Porin kantoaalto on aina ollut 
963:lla.

Kalibrointipeditionit pitäisi muuten järjestää Havaijilla WWVH:n maston 
juurella.


Perseus digitaaliradiona

Digitaaliradio lyhyillä aalloilla on kiehtova ajatus, jonka kannattavuuteen 
tai hyödyllisyyteen en ole oikein jaksanut uskoa. Ulkomaanpalvelutoiminnan 
pelastajaksi siitä ei ole ollut, vaikka joskus tämänsuuntaisia toiveita 
esitettiin. DRM-lähetyksiä lähettäviä asemia on toiminut vuosien ajan vain 
kourallinen, eikä sekään kourallinen ole täysi.

Ulkomaanpalvelut toimivat paradoksaalisesti. Yhä suurempi osa ohjelmista on 
nettistriimejä, jotka ovat jo luonnostaan erittäin digitaalisia. Kun näin 
on, lyhytaalloilla pitäisi kaiken järjen mukaan lähettää juuri AM:ää 
niille, joita netti ei tavoita.

DRM-mode on Perseuksessa sisäänrakennettuna ja valittavissa paneelista 
muiden lähetelajien vierestä. Perseuksen softa ei kuitenkaan itse dekoodaa 
digitaalilähetettä, vaan siihen tarvitaan apua muualta.

Digitaalimodesta varoitetaan, että noise reductionia ei tule käyttää 
ollenkaan, ja myös noise blankerin kanssa sietää olla erittäin varovainen. 
Ne synnyttävät vastaanottimessa keinotekoisia äänitaajuuksia, jotka 
sotkevat digitaalilähetteen. Valitessamme DRM:n asettuu AGC automaattisesti 
asentoon slow.


vaihtoehto 1: DRM Dream

Saksalaisten Perseus-manuaali ilkeää natsistisessa sadistisuudessaan 
SUOSITELLA, että DRM-vastaanoton tulkkaukseen kannattaa käyttää ilmaista 
DRM-dekooderia DRM Dreamia.

Haluatteko aivan todella kuulla kuinka se tapahtuu?

Oikeasti?

Kahvit ja tupakat valmiiksi. Tästä tulee pitkä palaveri.

DRM Dreamin uusimman version voi hakea kokeiltavaksi Sourceforgesta. 
http://sourceforge.net/projects/drm/files/dream/

Kun ohjelma on purettu Windowsiin, saa hyvässä lykyssä eteensä rutkutuksen, 
jossa valitetaan että msvcr100.dll puuttuu. Tottahan toki. Käymme 
nappaamassa kirjaston mukaamme osoitteesta 
http://www.microsoft.com/en-us/download/details.aspx?id=5555 ja kun 
kirjasto msvcr100.dll on saatu kopioiduksi kansioon WINDOWS\System32, 
voidaan jatkaa. (Koko 753 kB, päivämäärä 18.3.2010.)

Seuraavat ohjeet perustuvat oletukseen, että koneessa on yksi ainoa 
äänikortti. Kahdella äänikortilla ajeleva voi ohittaa virtuaalikaapeloinnin.

Koska yhdestä äänikortista ei saa ulos kuin yhtä aaltoääntä, niin joudumme 
avaamaan väylän Perseus-softan ja Dream-softan välille. Se tapahtuu 
asentamalla koneeseen Virtual Audio Cable. Saatavissa osoitteessa 
http://software.muzychenko.net/eng/vac.htm.

Minäkö sanoin jotakin ikävää linuxin ainaisesta säätämisestä? Kiistän kaiken!

Nyt avaamme Dreamin ja sieltä pitäisi vihdoin viimein tarjoutua 
valittavaksi Settings -> Sound Card Selection -> Sound Input -> Virtual 
Audio Cable 1. Ulostuloksi valitaan Settings -> Sound Card Selection -> 
Sound Output -> tietokoneen äänikortti. Kahden äänikortin käyttäjä asettaa 
ensimmäiseen kohtaan ensimmäisen ja toiseen kohtaan toisen äänikortin.

Poirot näyttää siirtelevän veitsiä ja astaloita kauemmaksi läheisyydestäni. 
En käsitä miksi.

Etsimme netistä SDR-aikataulun http://www.wwdxc.de/drm.htm, valitsemme 
aseman, etsimme sopivan vastaanottimen (oma/jaettu/kähvelletty), asetamme 
sen halutulle taajuudelle, painamme DRM-nappulaa, avaamme Dreamin, joka 
ryhtyy skannaamaan, ja parhaassa tapauksessa jopa tunnistaa DRM-lähetyksen. 
Jos etäkuuntelijan Perseuksen DRM-nappula ei ole käytettävissä, niin täytyy 
etsiä linjoilta toinen vastaanotin. Aloitamme noitamenot, tanssimme 
dubsteppia, taomme päätä seinään, vaadimme Fegeleinia tilille, kunnes 
simsalabim!!

http://www.radioharrastajat.com/cap/drm_jopa_toimii.jpg

Dreamin näyttöön ilmaantuu aseman nimi, kieli ja tunnisteet...

...eikä äänestä kuulu tuhnuista pihahdustakaan, koska meiltä puuttuu äänen 
purkava kirjasto faad_drm.dll, jota Dreamin mukana ei tietenkään jaeta. 
Sehän olisi liian helppoa. Se pitää kompiloida itse (Aha...!) tai kähveltää 
toisesta sdr-softasta nimeltä Sodira, jossa se kulkee nimellä libfaad2.dll, 
purkaa se Sodiran paketista Dreamin asennuskansioon ja nimetä uudelleen 
nimellä faad_drm.dll. Toimii jos toimii. Jollakin Dreamin versiolla 
väittävät toimivan.
Kts: http://yyz-swl.blogspot.com/2012/07/dream-and-libfaad2.html


vaihtoehto 2: Sodira

Tämän kaiken tragedian jälkeen, joka saisi kenen tahansa toisenkin 
pimahtamaan lopullisesti ja murhaamaan Poirotin kynttilänjalalla, herää 
kysymys minkä takia oikein tässä nippelöidään seinähulluna, kun voimme yhtä 
hyvin ottaa esille sen Sodiran 
http://www.dsp4swls.de/sodira/sodiraeng.html, ja ajaa digitaaliaudion 
ymmärrettäväksi sillä.

Puretaan kevyt Sodira omaan hakemistoonsa ja käynnistetään ohjelma. 
Oikeasta alakulmasta valitaan DRM Radio, ja konfiguroidaan seuraavasti:
Input Wavedevice: Virtual Cable 1
Output Wavedevice: tietokoneen äänikortti

Perseus päälle, takaisin DRM-taajuudelle ja DRM-nappi alas. Mitään ei 
kuulu, koska ääni menee virtuaalikaapeliin. Muutaman tovin jälkeen audio 
kuuluu koneesta. Jos ei, niin meiltä saattaa puuttua joitakin tiedostoja, 
jotka on haettava kuten yllä Dreamia viritellessä, esimerkiksi 
virtuaalikaapelointi.

Nyt vihdoin kykenemme kuuntelemaan enimmäkseen surkeasti pätkivää, mutta ah 
niin kirkkaasti kuuluvaa stereofonista lyhytaalto-ohjelmaa Espanjan 
Noblejasista modernin huipputekniikan avulla. Moitteettoman 
digitaalisoundin kuunteleminen lyhytaaltoradiolla on helppoa ja 
nautinnollista! (On se. Voi pojat, että se onkin!)

Mutta mitähän tuolle belgialaisen dekkarin kalmolle tekisi?


73's JLN


___________________________________________________________________________________
Tilaa WRTH 2011 nyt:
http://www.hard-core-dx.com/redirect2.php?id=wrth2011
-----------------------------------------------------------------
DX mailing list
DX@xxxxxxxxxxxxxxxx
http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx
_______________________________________________

THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed
and/or modified under the conditions set down in the Design Science License
published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html